Myöhäinen kevät, parempi marjasato?

Kevään 2024 edistyminen on ollut Pohjois-Suomessa hidastakin hitaampaa. Kuhmon korkeudella useimmat järvet vapautuivat paksusta jääpeitteestään vasta toukokuun 16.–18. päivän tienoilla kevään ensimmäisen lämpöaallon ja kovien tuulten myötävaikutuksella. Koska lämpöä on saatu varsin rajallinen määrä, myös luonnon herääminen kesään on ollut tahmeaa: lehtipuut vihertävät melko vaatimattomasti vielä 20. toukokuuta, mitä voi pitää myöhäisenä ajankohtana. 

Pitkässä keväässä on myös paljon hyvää. Kun marjojen kukinta viivästyy, hallaöiden todennäköisyys parhaaseen kukinta-aikaan on pienempi kuin varhaisena keväänä. Myös pölyttäjät ovat todennäköisemmin heränneet ja virkeänä, kun kukinta tapahtuu riittävän myöhään.  

Varhainen kevät ja hallaöiden riski 

Marjasadon kannalta liian varhaisen kevään esimerkiksi sopii kevät 2018. Toukokuu oli tuolloin ennätyksellisen lämmin, Suomessa mitattiin peräti 14 hellepäivää tavanomaisen 3 sijaan.  

Kesäisten säiden seurauksena mustikan kukka oli viittä vaille valmis pölytettäväksi (täysikoinen, mutta vielä vihreä) jo 15. Toukokuuta. Tänä vuonna mustikka ei ole Kainuussa vielä edes kunnolla lehdessä, vaikka kuukausi on jo kohta viikkoa pidemmällä. Kävikö vuonna 2018 niin, että pölyttäjät eivät olleet valmiina vai pilasiko kukinnan kuivuus, mutta marjasadosta tuli joka tapauksessa hyvin heikko. Satoa eivät edistäneet myöskään heinäkuun huippuhelteet.  

Toistuuko vuoden 2017 marjasato? 

Vaikka myöhäinen kevät ei automaattisesti tarkoita hyvää marjasatoa, tällaiseksi esimerkiksi kelpaa vuosi 2017. Tuolloin Kainuun korkeudella lunta satoi vielä 15.5., ja kuukausi jäi Ilmatieteen laitoksen aikakirjoihin poikkeuksellisen koleana. 

Kuinka ollakaan, tuosta kesästä tuli erittäin hyvä marjavuosi. Lakkasato oli oman muistini mukaan yksi parhaista siihen asti, ja keltaista kultaa kannettiin soilta piripintaan täysissä ämpäreissä.  

Toiveet ovat siis korkealla hyvälle marjasadolle!